Meidän Fiia täytti maanantaina 6-vuotta. Onnea meidän ikinuorekkaalle mammakoiralle Eilen muistin vasta synttärit ku on tuo lasten sairastelu vieny vähän voimia ja ajatuksia muualle. muistan ku eilisen päivän ku haimme pienen käärön kotiin Joensuusta. Tämän näköinen Fiia oli kuutisen vuotta sitten.

Mää olisin eilen voinu esittää arvoituksen kääntyessäni koirahallille vievälle tielle. Se olisi kuulunut näin. Arvaa äänten perusteella mitä eläimiä mulla on takakontissa. Fiia ja Lumi kuulosti joltain possuilta ja ainoa joka kuulosti koiralta oli Niisku.

ja sitten meidän LUMI! Lumi pääsi eilen puolen vuoden tauon jälkeen treenaamaan aksaa. Herran jumala, mulla oli vaihtunu varmaan koira. Sitä ne muutkin meinas. Eipäilivät myös että olen salaa treenannu, mitä en kyllä ole tehnyt.  Lumi kuunteli, keskittyi ja teki hommaa mun kans. Siis aivan mahtavaa. Vauhtia kyl oli samaan malliin mut pari rimaa vaan tuli alas kun keskitty tekemään eikä vaan hullun kiilto silmissä juossu putkiin. Tauko ja eka juoksu on tehny hyvää. Mun tavoitehan oli aloittaa Lumen kans agikisat ens vuoden alusta, mutta nyt innostuin ja se siirtyikin ehkä jo syksyyn. Hieno otus kertakaikkisesti. Kyllä se tuo eka juoksu kummasti kasvatti tuota koiraa henkisesti. Ihanaa!  Sit sekin et ennen se rääky ja riehui remmissä ku piti omaa vuoroa odotella ni nyt istui ja katteli ja odotteli multa makkaraa. Mää olen nyt niin onnellinen ja innoissani! katotaan palaudunko maan pinnalle seuraavissa treeneissä

Pikku Niisku pääsi kans tekeen hyppy-putki-hyppy treeniä. Oli pikkusin innokkas pikku sheltti. Ei yhtään käsissä. Nooh pääasia et Niiskulla oli kivaa. Lopuksi se juoksi tätä kolmen esteen rataa edes takas ja kävi kattoon oisko siel makupalakippo. Heh aika ihana pikkuepeli. Niisku heitti eieln talviturkin meneen. Kävelin virpanmetäs traktorinuria pitkin ja siin oli välis jäätä. Mut jää petti Niiskun alla ja pikku koira vajos jäihin. Mää katoin et mitä tapahtuu ni jää lähti munki alta onneksi olen vikkelä kintuistani ni ehdin pelastautua ennen ku sukat kastu. Coretexit on in. Niisku ei ollut moksiskaan vaan matka jatkui ja turkki kuivuikin nopeasti sinä vauhdin hurmassa ku kolme koiraa viiletti pitkin metsää.

Pakko vielä onnitella täälläkin niiskun kasvattajaa  Taikan eilen syntyneistä tytöistä! Onnea Kirsi, Jukka ja Taika. Ihana päästä taas tuoksutteleen pentuja noin kuukauden päästä.

Mä lähen tästä kohta kouluun. Meidän lapsetki on vihdoin ja viimein parantunu. Mukavaa ja aurinkoista päivää kaikille!