On tuo työharjoittelu vienyt niin ajan et ei mukamaste ole kerennyt kuulumisia päivittää. Me jäätiin Fiian kanssa nyt kisatauolle kasvattelemaan ohjaajan mahaa:)Viimeiset kisat oli siis noi syyskuun OKK.n kisat joista kävimme hakemassa tuplanollat molemmat sijoituksilla 6.  ei paha. kyllä huomas että oma liikkuminen ei ollut enää niin sulavaa. Toisen radan jälkeen maaliin päästyäni tuntui et henki loppuu ja jalat ei kanna. Seuraavana päivänä kävely olikin kuin viimeisillään olisin raskaana molemmista jaloista revähti nivustaipeista lihakset:/ Oli aika jäädä siis tauolle. treenaillaan kuitenki niin pitkään ku mahdollista mut tehdään lyhempiä pätkiä tai yksittäisiä estetreenejä. Viime tiistaina melkoisessa sateessa  tehtiin treeneissä MM-koukeroita ja  hyvin koira pelitti ja Leet muistin tehdä ja se toimii meillä.

Niisku ei ole enää pentu:( Siitä tuli viime viikolla nainen , sillä ku alko ensimmäinen juoksu. Käytös ennen juoksua oli jotain käsittämätöntä. Niisku ja Fiia otti yhteen ( Niisku kun ensin monta päivää härnäs Fiia roikkumalla sen karvoissa ja räkyttämällä korvaan) Yks päivä Fiia ei sitä enää jaksanu vaan päätti hienovaraisesti pyöräyttää sheltin nurmikolla ni mitä tekee pikku peto. Syöksyy Fiian kimppuun ihan raivona hampaat irvessä. Tässä vaiheessa olin jo valmistautunut lopettamaan nujakoinnin , mut mun ei tarttenu puuttua ku Fiia katto Niiskua huuli pyöreenä ja lähti tilanteesta pois. Arvatkaapa nousiko Niiskun ego taas hieman:) No ku parin päivän päästä tästä tilanteesta alko juoksu niin tilanne rauhottui. Nyt ei pikku ego peto härnää Fiia enää. Niisku aloittaa agilityn nyt lokakuussa ihan virallisissa treeneissä:) Koutseina itse ego pedon kasvattajat:) Saapa nähdä mitä talven aikana tullaan oppimaan.

Fiia ja Lumi treenailee talven vuorotellen mun voinnin mukaan tietysti. Molemmilla belgitytöillä on kasvamassa mahtavat turkit joten uusia kuvia täytyy likoista saada ku turkit kunnossa. katsoin Lumen lihaksia et vaikka se on tällä hetkellä laihe sil on tosi mahtavat lihakset ja paljon jykevämmän oloinen ku äitinsä. Ens kesänä olis tarkotus tuota Lumpparia käyttää useammassa näyttelyssä.

 Maha senku kasvaa onneksi ei ole vielä hirvee möhköfantti olo, et saa käytyä työharjoittelut loppuun. Poika yksiössään vaan on niin kova potkimaan et välissä on vaikeeta olla ku monottaa ihan tosissaan:) Tänään olisi syksyn viimeiset ulkotreenit ja on se ihana siirtyä sisätiloihin treenaamaan.