Siinäpä otsikossa tuli oleellinen:)meidän perhe siis lisääntyi pikku miehellä ma 25.1 klo 7.08. Pituutta 51cm ja painoa 4070g. Kyllä se tuo oman lapsen syntymä on aina yhtä ihana ja herkistävä kokemus. yhtäkkiä meidän nelihenkinen perhe on muutunutkin pienen ihmisen myötä viisihenkiseksi. 

Synnytys oli nopea, vaikkakin Sunnuntaina kävimme olemassa synnytyssalissa kuusi tuntia. Mitään ei tuossa juuri tapahtunut ja supistuksetkin laantuivat. Olisivat pistäneet osastolle mutta sanoin et haluan kotiin nukkumaan ja rentoutumaan. Kotona olimme noin klo 22 ( onneksi lapset jäi mummulaan hoitoon). Nukkumaan menimme noin klo 24. Klo 3.30 heräsin omaan huutoon kun tuli niin kipee supistus. Tunnin kellotin supistuksia ja väli oli n. 5min. vähän ennen 4.30 herätin Jarmon kahville ja viideltä oltiin jo sairaalassa. Eipä ole ennen ollut noin tuskaista matkaa ii-Oulu. Olin jo 7cm auki ja puudutuksia ei kerinnyt saamaan muuta kuin kohdunkaulan puudutteen  joka ei auttanut yhtään mitään. Ilokaasu putkikin oli rikki joten turhaan hain helpotusta siitäkään. Melkein ku luomuna ois synnyttäny.Ehdimme siis salissa olla parisen tuntia ennen ku poika syntyi. Synnytyksen kokonaiskesto klo 3.30 laskien oli siis vajaa 4 tuntia. Nikeltä se oli 17h ja Eveltä 9h. Tämän halusin siksi kirjoittaa tänne kun käsittelen itse tuota ponnistusaiheen tuomaa paniikkia. Eli kirjoittaminen auttaa käsittelemään sitä. Synnytys eteni niin nopeasti että en uskaltanut ponnistaa silloin kun sitä olisi saanut jo tehdä.  vauva on erittäin tyytyväinen ja terhakka. Katseella seurailee ja kuuntelee meidän höpötyksiä.  Alussa rytmi oli vähän sekaisin eli yöt valvottiin ja päivät nukuttiin tai siis vauva nukkui. Mutta nyt rytmi on muuttunut ja kaikki menee muutoinkin hyvin.

Koirankarvoja meillä nyt siis lentää ihan tosissaan ku kaikki kolme tyttöä alkoi puottamaan karvaansa. Treeneissä oltiin jo viime viikolla viikko synnytyksestä. Ei tehty ku pieniä pätkiä. Tänään ajattelin jo kokeilla vähän juoksemista kun oma olo on hyvä. Sunnuntaina käytiin Niiskun kanssa shelttien nätötreeneissä activehallilla, Ekaks ajattelin et mitähän siitä tulee mut Niisku yllätti mut. Oppi heti mikä on seiso käsky ja remmissäkin osasi kulkea melkosen hyvin. pitää viel treenata jos sen johonki näyttelyyn kesällä ilmottas.

Allapa on muutama kuva meidän uusimmasta pikku-ukkelista ja ylpeistä isosiskosta ja veljestä:)

Poju n. 1.5vkoa

Tässä on just tultu sairaalasta kotiin ja Niisku tutustuu tuhisevaan tuliaiseen:)

Isosisko Eveliina 3,5v ja pikkuveli

Isoveli Niklas 5v ja pikkuveli